Hannu "Hank" Pikkarainen

Hank

Pelti suoraks ja eteenpäin

Hannu Pikkaraisesta ”Hank” on monella ollut paljon mielipiteitä, niin kuin kaikista sellaisista henkilöistä, joilla on ollut rohkeutta elää isosti ja mennä unelmiensa perässä.  4-vuotiaasta HIFK:n Kiekkokoulun kasvatista on monen oppitunnin kautta kehittynyt henkisesti vahva pelaaja, joka on pelannut kahdeksassa eri liigassa. Maajoukkueessa hän ei koskaan ole ollut mukana, mutta kohtaloon uskova Hank tietää, että hänen tie on mennyt juuri niin kuin pitikin. Sen ansiosta hän on juuri tänään siinä, missä hänen kuuluukin olla.

Veri on punaista

”Mä olen kotoisin joka puolelta stadia. Helsinki on mulle kaikki. Maailmalla on oppinu arvostamaan sitä, että täällä asiat on oikeesti hyvin.”

23-vuotta punainen paita päällä pelannut Pikkarainen on ylpeä HIFK- taustastaan. Se merkitsee paljon ja miehen veri on aina punaista, niin kuin kuulemma kaikkien HIFK:n kasvattien.  Stadin jengissä on erityinen henki ja Hank kertookin kuinka joukkueessa vanhemmat Helsinkiläiset pelaajat ottavat nuoremmat siipiensä suojiin ja jakavat arvokkaita oppejaan. Näitä oppeja jaetaan niin kaukalossa, pukuhuoneessa kuin kiekkoilun ulkopuolellakin. Hank:n oppi-isä HIFK:ssa oli Jere Karalahti ja vuorostaan Hank on saanut olla sitä itseään nuoremmille.

”Oon pyrkiny opettaa, että pienestä ei kannata välittää. Legendaarista eteenpäin mennään-asennetta.”

Noihin vuosiin mahtuu myös paljon ikävääkin julkisuutta ja tarinat värittyivät herkästi mediassa. Nuoren kiekkoilijan oli opittava, että kateellisten huuteluille pitää oppia nauramaan ja miehelle onkin merkitystä vain hänen läheisimpien ystäviensä mielipiteet. Hank:llä on kova maine juhlijana ja hän nauttii siitäkin ihan avoimesti, mutta siitä saa miehen mukaan herkästi leiman.

”Välillä menee kolme päivää ihan niin, kun kenellä muullakin. Urheilijat joutuu enemmän piilottaa vapaa-ajan viettoaan, kun urheilija ei sais tehdä mitään. Eihän ketään kiinnosta, kun joku duuniporukka menee laivalle, mutta, kun lätkäjengi menee ni kaikki kiinnittää huomiota. Ehkä siin on kyse kateudesta. Nättii on , kun oppii nauramaan tietämättömien jutuille, se on henkistä hyvinvointia.”

Täysi halli on etuoikeus

Hank on ymmärtänyt, että pitää muistaa nauttia siitä, että saa pelata täysille halleille ja tehdä työkseen sitä, mistä on pienestä asti unelmoinut. Hän ymmärtää, että harva pääsee ammattilaiseksi ja moni haluaisi olla hänen saappaissaan.

”Onnistumisista pitää ammentaa. Vaikka joskus tekis hölmöjä juttuja, ni niitä ei auta murehtii. Negatiivisista kokemuksista tulee kans sitä vahvuutta. Jokaisesta päivästä pitäis muistaa nauttii.”

Hank pelaa aina joukkueelle. Kun joukkue voittaa niin oma huono päivä ei ole niin merkityksellinen. Parasta Hank:lle on, kun itse yltää parhaimpaansa ja joukkuekin voittaa. Täydelle hallille pelaaminen saa yhä miehen syttymään ja ennen ottelua kovaakin ammattilaista jännittää. Siihen tunteeseen jää koukkuun.  Hank pelaa nykyään Saksassa ja siellä fanikulttuuri on vielä äänekkäämpää ja iloisempaa kuin Suomessa.

”Siellä kannustetaan silloin, kun kotijoukkueella menee huonosti. Silloin sitä yleisön kannustusta tarvii eniten eikä silloin, kun menee hyvin. Yleisö tuo törkeen paljon peliin. Olihan ne myös hienoja pelejä HIFK-Jokerit ja täys halli. En tiedä mistä muusta noita fiiliksiä saa. Kai siksi entiset urheilijat ostaa ravihevosia.”

Huippuja, kuiluja ja kokkailuterapiaa

Pikkuisena Hank sai osallistua äitinsä kanssa ruoanlaittoon ja pikkumies osasi jo viisi vuotiaana tehdä korvapuusteja. Junnuna hän jatkoi kokkailua ja muutettuaan ulkomaille kokkailusta muodostui tapa ja se rytmitti päivät, joissa aamutreenit oli jo tehty. Ensin hän etsii reseptin netistä, käy kaupassa, kokkaa ja nauttii. Välillä hän kokkailee tytöillekin. Hank on saanutkin tittelikseen ”#kokkaavakiekkoilija”.

Hank on ääripäiden ihminen eikä hän osaa kulkea keskitietä, eikä edes tiedä haluaako oppia.  Järjestelmällisen luonteen vastaparina on irtiotot ja onnistumisten vastaparina virheet. Äärilaidat tasapainottaa toisiaan. Tämän tyyppinen elämä on opettavaista.

”Ehkä ikä tuo sitten joskus sitä keskitietä. Nyt elän niin urakeskeistä ja itsekeskeistä elämää. Se, miten hallilla menee, määrittää sen miten hyvin asiat on. ”

Hank uskoo kohtaloon. Kun hän meni Jenkkeihin pelaamaan ei kunto ollut paras mahdollinen ja mies loukkaantuikin ensimmäisessä treenipelissä. Hank uskoo, että sille oli syy, että hän ei pelannut kautta loppuun siellä lukuun ottamatta loppukauden muutamaa ottelua. Siitä seurasi uudet polut  takaisin HIFK:iin ja siitä Ruotsiin.

”Kohtaloon uskominen tekee elämästä helpompaa.”

Gloryfy:n laseissa Hank tykkää ensinnäkin ulkonäöstä ja siitä, että se on käsittämätöntä, että lasit ei hajoa ja lisäksi messis on hienoja tyyppejä.

”Vähän niin, ku meitsi; paljon kolhuja, mut koskaan ei oo hajonnu.”

Aurinkolasi

gloryfy Gi2 DeJaVu

alkaen 109,90

Aurinkolasi

gloryfy Gi8 Panto

Alkaen 149,90 €

Hannu ”Hank” Pikkarainen – Pelti suoraks ja eteenpäin

Hank on koko tiimimme sydän – ääretön empatia ja iso tekemisen meininki.

UrheilijaHank PikkarainenLajiJääkiekkoInstagramwww.instagram.com